Kevätkauden kerhoilmoittautuminen käynnissä!

Joulu lähestyy

Joululoman kolkutellessa ovella kerhossa leikittiin toiveleikkejä, arvuuteltiin eläinten ääniä ja pohdittiin erilaisten eläinten talvehtimistapoja. Myös kasvihuoneissa seikkailulle ja Juuson joulutervehdyksille jäi aikaa.

SaKa toivottaa oikein ihanaa ja rauhallista joulunaikaa kaikille! Nähdään jälleen ensi vuonna!

Pimeäkävelyllä ulkopuutarhassa ja kasvihuoneissa

Kerholaiset pääsivät Noora Vikmanin ohjaamana tutustumaan pimeään ulkopuutarhaan hiljaisuuskävelyllä. Kuuntelimme talvista äänimaisemaa ja yritimme saada itse luotua mahdollisimman monenlaisia ääniä yksinkertaisilla soittimilla, kuten esimerkiksi hangen päältä löytyneillä risuilla, joita kierrätettiin ringissä ja soitettiin vuorotellen. Löysimme myös ihanan lepopaikan suuren suuren kuusen alta!

Sanko soi!

Kasvihuoneissakin ehdimme käydä pimeäkävelyllä. Perhoshuoneesta löytyi hauskoja sankoja, joiden sisältä pystyi putken avulla kuuntelemaan perhosaiheisia tarinoita ja kappaleita. Ne olivat kerholaisten mielestä todella mielenkiintoisia.

Planeettojen huovuttelua

Tällä kerhokerralla kerhossa huovutettiin omia planeettoja ja luotiin niihin myös eläinasukkaita piirtäen.

Valmiit planeetat kuivamassa.

Retki biologian laitokselle Naturalle

Lintukokoelmia tutkimassa.

Olemme Juuson luontokerholaisten kanssa tehneet joka syksy tai kevät perinteisesti retken Naturalle eli yliopiston biologian laitokselle tutkimaan Naturan monipuolista eliökokoelmaa.

Tälläkin kerralla kerholaiset pääsivät tutustumaan kokoelmiin, tutkimaan eliöiden rakenteita ja etsimään kokoelmista erilaisia eliöitä.

Lumilinnoja ja ravintoketjuleikkejä

Maassa on jo vähän lunta ja tänään sattui olemaan nuoskakeli! Kerholaiset pääsivät pyörittelemään suuren suuria lumipalloja ulkopuutarhaan! Pihalle syntyi lumimatoja, lumihevosia ja mahtavia lumilinnoja.

Ulkopuutarhaan syntyy ympäristötaidetta lumiveistosten muodossa.

Teemanamme oli tänään ravintoketjuleikit, joten lumella rakentelun ohessa leikimme ilmastonmuutos-leikkiä. Leikissä jokaiselle leikkijälle jaetaan pyykkipoika, johon on kirjoitettu jokin kasvi tai eläin. Leikissä on mukana piiloutuvia kasveja, kasveja etsiviä kasvinsyöjiä ja kasvinsyöjiä metsästäviä lihansyöjiä. Ensimmäisenä lähetetään matkaan kasvit, jotka piiloutuvat leikkialueelle ja juurtuvat paikoilleen, kun lähettäjä näin huutaa. Toisena liikkeelle lähtevät kasvinsyöjät, jotka etsivät kasveja ja löytäessään saavat napata kasvin pyykkipojan itselleen. Lihansyöjät lähtevät hetken päästä kasvinsyöjien perään.

Ravintoketjun huipulla on tässä leikissä ilmastonmuutos, joka vaikuttaa kaikkiin eliöihin ja voi täten ottaa kiinni kaikkia muita leikkijöitä. Leikkiin voidaan myös ottaa mukaan ihminen, joka voi toimia petona tai luonnonsuojelijana ja voittaa myös ilmastonmuutoksen!


MIKÄ IHMEEN RAVINTOKETJU?

Loppukerhon ajaksi menimme sisälle hörppäämään vettä ja pohtimaan, mitä sana ravintoketju oikein tarkoittaa. Apuna käytimme ravintoketjukortteja. Kerholaiset saivat keksiä omia esimerkkejään, jonka jälkeen lähdimme luontovihkojemme kanssa kasvihuoneeseen keksimään omia ravintoketjuja esimerkiksi kasvihuoneissa elelevistä eliöistä.

Ravintoketju kuvaa siis sitä, kuka joutuu kenenkin suuhun. Ketjuun voi kuulua kasveja, kasvinsyöjiä ja petoja.

Kuvassa olevat nuolet kuvaavat sitä suuntaa, mihin ravintoaineet ja energia kulkevat. Kettu saa vatsansa täyteen ja energiaa, kun se syö jäniksen. Toisin sanoen jäniksessä oleva aine ja energia siirtyy kettuun.

Suurin osa energiasta kuitenkin katoaa matkalla ravintoketjun huipulle. Energiaa kuluu eläinten elämään, liikkumiseen ja lämpimänä pysymiseen. Tämän vuoksi luonnossa on eniten kasveja, toisiksi eniten kasvinsyöjiä ja kaikkein vähiten petoja.

Mitä tapahtuisi, jos ilmastonmuutos-leikissä olisi eniten petoja ja vain vähän kasveja?



Kun tarkemmin ajattelee, ravintoketjut menevät osittain päällekäin, sillä joillakin eläimillä voi olla samoja ravintokasveja ja ravintoeläimiä. Esimerkiksi jänis kelpaa ketun lisäksi ravinnoksi myös maakotkalle ja joillekin ihmisille. Näin erilaiset ravintoketjut liittyvät yhteen ja muodostavat suurempia ravintoverkkoja.

Mistä ihmeestä ravintoketjun alussa olevat kasvit sitten saavat energiaa? Mitä kasvit syövät?

Kasvit tarvitsevat tietenkin vettä ja maassa olevia ravinteita, mutta energiaa ne saavat auringonvalosta. Eiväthän kasvit pimeässä kasvakaan.

Kaikki elämä maapallolla perustuukin auringon energiaan, jota kasvit muuttavat eläimille sopivaksi energiaksi.

Mutta mitä tapahtuu ravintoketjun lopussa oleville pedoille?

Ravintoverkkomme tarvitsee vielä yhden lenkin lisää, sillä kaikki eliöt kuolevat joskus. Hajottajat, kuten erilaiset sienet, pieneliöt ja jotkin selkärangattomat, hajottavat kuolleet eliöt ja näin ravinteita pääsee vapautumaan maahan. Kasvit käyttävät näitä ravinteita kasvuun.

Luonto onkin suuri kiertokulku, jossa kaikella on merkityksensä. Emme tunne kaikkia kasvien ja eläinten välisiä suhteita, mutta voimme päätellä, että kaikki eliöt ovat tärkeitä kiertokulun osasia.

Joillakin eläimillä voi olla suurempi vaikutus kiertokulkuun kuin toisilla eläimillä. Tuleeko sinulle mieleen esimerkkejä?

Entä miten ihminen on vaikuttanut luonnon kiertokulkuun?

Mikromaailmaan tutustumista

Ohjaajat Ville ja Riina kertomassa kerholaisille, miten mikroskooppi toimii.

Kerho on kahdella kerralla tutustunut mikroskooppiseen maailmaan ympärillämme mm. luuppailemalla kasvihuoneissa ja tutkailemalla erilaisia näytteitä valomikroskoopilla.

Maailmassa on paljon sellaista, mitä emme paljaalla silmällä näe, vaan tarvitsemme suurentavia apuvälineitä, kuten suurennuslaseja, luuppeja tai mikroskooppeja pienen pienten eliöiden tai niiden tarkemman rakenteen näkemiseen.

Erilaisia valmiita preparaatteja, joista voi tutkia pienen pieniä rakenteita.

Asiat, joita näemme päivittäin, esimerkiksi puunrungot ja kivet, näyttävät vaikkapa luupin avulla tarkasteltuna aivan erilaisilta. Niistä avautuu aivan uusi maailma, kun niitä katsoo tarpeeksi läheltä.

Kerholaisten mielestä etenkin kärpäsen pää näytti upealta 10-kertaisesti suurennettuna!

Preparaatin tarkastelua mikroskoopilla.

Miksi on tärkeää, että huomaamme myös pienen pienet eliöt ympäristössämme?

Usein nämä pieneliöt ovat hyvin tärkeitä elämän kiertokululle, vaikka me emme niitä näekään. Esimerkiksi maassa mullan seassa asustelee paljon pienen pieniä eliöitä, jotka hajottavat kuolleita eliöitä ja palauttavat niissä olevia ravinteita luonnon kiertoon.

Oikeastaan suurin osa maailman eliöistä on paljaalla silmällä näkymättömissä, joten niillä on hurjan suuri merkitys, vaikka emme niitä näekään!

Päiväni eläimenä

Eläimen päivä -sarjakuvien kuvitusta

Tällä kerralla kerholaiset pääsivät pohtimaan millaista olisi olla eläin. Miten eläin päivänsä kuluttaa? Mitä se tekee? Kerholaiset kokeilivat leikkien erilaisina eläiminä olemista. Lopuksi kerhossa tehtiin upeita sarjakuvia omiin pohdintoihin liittyen.


ELÄIMIÄ ON ERI KOKOISIA JA ERI NÄKÖISIÄ

Eläimet voivat olla hyvin pieniä tai hyvin suuria, mikä vaikuttaa niiden elämään ja kokemuksiin paljon.

Joillakin eläimillä ei ole lainkaan käsiä, kuten käärmeillä ja joillakin eläimillä voi olla vaikka kuinka monta jalkaa, kuten hämähäkeillä.

IHMISELLÄ JA ELÄIMILLÄ ON ERILAISIA AISTEJA

Aistien avulla saamme tietoa siitä, mitä ympärillämme tapahtuu.

Aistit perustuvat siihen, millaisia aistielimiä (esim. silmät ja korvat) meillä on käytössämme.

Ihmisellä on erilaisia aisteja:
- näköaisti
- kuuloaisti
- tuntoaisti
- hajuaisti
- makuaisti
- tasapainoaisti
- sisätuntemusaisti (esimerkiksi nälän tunne)

Osalla eläimistä on samankaltaisia aisteja kuin ihmisilläkin. Eläinten aistit voivat toimia hieman eri tavoin kuin ihmisellä: esimerkiksi lepakot kuulevat paljon korkeampia ääniä kuin ihminen ja koiran hajuaisti on niin hyvä, että sitä käytetään apuna monenlaisissa tehtävissä.

Eläimillä on myös erilaisia silmiä, joten ne näkevät hieman eri tavoin: joillakin silmillä näkee värejä, toisilla näkee paremmin pimeässä ja toiset erottavat yksityiskohtien sijaan hyvin tarkkaan ympäristössä tapahtuvaa liikettä. Joillakin eläimillä ei ole ollenkaan silmiä, vaan ne käyttävät muita aisteja maailman ja ympäristönsä hahmottamiseen.

Eläimillä voi olla muitakin aisteja:
- sähköaisti (hait)
- magneettiaisti (linnut)
- kaikuluotaus (lepakot)
- kylkiviiva-aisti (kalat)
- infrapuna-aisti (kalkkarokäärme)

Näillä erilaisilla aisteilla eläimet näkevät ja kokevat maailman hyvin erilaisena kuin me ihmiset. Koska meillä ei ole samoja aisteja, meidän voi olla vaikeaa ymmärtää niitä.

Lämpökamerakuva hiirestä ja käärmeestä.

Esimerkiksi kalkkarokäärmeellä on infrapuna-aistielin, jolla se aistii lämpösäteilyä ympäristöstään. Näin käärme voi metsästää vaikka pilkkopimeässä, sillä se erottaa saaliseläimen lämpöjäljen kylmästä ympäristöstä.

Lepakko suunnistaa äänen avulla.

Lepakot käyttävät kaikuluotausta suunnistamiseen. Kaikuluotaus toimii vähän tutkan tavoin. Lepakot tuottavat hyvin korkeita ultraääniä, jota ihmiskorva ei kuule. Nämä ultraäänet kimpoavat ympäristössä olevista esteistä tai vaikkapa saalishyönteisistä takaisin lepakon herkkiin korviin ja näin se tietää, mihin suunnata liikkeensä.

Sademetsäseikkailulla

Tällä kerralla kerholaiset pääsivät tutustumaan sademetsiin. Sademetsissä sataa paljon ja niissä asuu hyvin paljon erilaisia eläimiä ja kasveja. Sademetsistä löydetään jatkuvasti uusia lajeja. Joistakin kasveja voidaan tehdä lääkkeitä. Sademetsiä sanotaan maailman keuhkoiksi, sillä sademetsien puut hengittävät paljon hiilidioksidia ja muuttavat sen hapeksi, jota taas me hengitämme.

OUTOJA ÄÄNIÄ SADEMETSÄSSÄ! MITÄ METSÄSSÄ TAPAHTUU?

Kerholaiset pääsivät ratkomaan Juuso-papukaijan kasvihuoneissa kuulemia outoja ääniä. Kerholaiset löysivät kasvihuoneista paljon erilaisia outojen äänien lähteitä: moottorisahoja, kaivinkoneita, raivauskoneita... Yhdessä Juuson kanssa pohdittiin, mistä nämä äänet oikein johtuivat.

Sahausäänet liittyivät esimerkiksi puiden kaatamiseen paperiksi ja huonekaluiksi. Metsää raivattiin teiden tieltä ja muokattiin pelloiksi, joilla voidaan kasvattaa kasveja ravinto- ja polttoainekäyttöön.

Kasvihuoneista löytyneitä vihjeitä.

MITÄ HAITTAA METSÄN KATOAMISESTA ON?

Juusoa metsän katoaminen ja väheneminen huolestuttaa, koska hänen ystäviltään, metsässä asuvilta muilta eläimiltä ja kasveilta, tuhoutuu tämän vuoksi paljon koteja. Osalla hänen ystävistään ei ole mitään muuta paikkaa mihin mennä, joten jos heidän kotinsa katoaa, hekin kuolevat.

Eläinten kotien katoamisen lisäksi metsän tuhoutumisella on muitakin surullisia vaikutuksia.

Jos puut vähenevät, eivät ne enää hengitä yhtä paljon hiilidioksidia ja sitä jää enemmän ilmaan. Jos hiilidioksidia on ilmassa paljon, auringosta tulevat lämmittävät säteet jäävät vangiksi maapallon ilmakehään ja koko maapallo lämpenee. Tätä kutsutaan ilmastonmuutokseksi.

Samaanin lahjoittamia vaahtokarkkeja paistelemassa.

MITÄ ME VOIMME TEHDÄ AUTTAAKSEMME SADEMETSIÄ?

Juuso lähetti meidät nuotiolla asuvan sademetsän samaanin luokse kysymään neuvoa. Samaani antoi kerholaisille tehtäviä ratkottaviksi ja palkinnoksi saimme nauttia herkullisia vaahtokarkkeja, joita paistoimme samaanin nuotion loimussa. Osalle kerholaisista tämä oli ensimmäinen kerta vaahtokarkkien paistossa!

Kerholaiset pohtivat, että esimerkiksi palmuöljy on haitallista sademetsille, sillä sademetsää raivataan pois samalla alueella kasvatettavien palmujen tieltä. Osan kotona palmuöljyä ei tämän vuoksi ollenkaan käytetä. Palmuöljyä on useissa kaupassa myytävissä ruoissa, esimerkiksi joissakin sipseissä, herkuissa ja valmisruoissa.

Esimerkiksi palmuöljyn käyttöä vähentämällä ja välttämällä voimme onnistua säästämään metsää, joka on meille kaikille elintärkeä. Jokaisessa kaupassa myytävässä tuotteessa on lista siitä, mitä aineita tuotteeseen on käytetty. Jos tässä tuoteselosteessa lukee palmuöljy, sitä ei kannata ostaa. Tuoteselosteessa voi lukea myös esim. kasviöljy, mikä usein tarkoittaa palmuöljyä.

Muita tapoja auttaa metsiä:
- vähennä lihan käyttöä ja varmista ruokasi alkuperä, sillä sademetsäalueita hävitetään paljon, jotta sen tilalla voidaan kasvattaa ravintoa lihakarjalle
- varmista huonekaluja ostaessasi, että niiden materiaali ei ole sademetsässä kasvavaa puuta
- varmista paperia ostaessasi, että se on kestävästi tuotettua

SaKan 40-vuotisjuhlan viettoa Kalmonkatiskalla Kuhasalossa

Jalkauduimme Kuhasaloon Kalmonkatiskalle kauniina syyslauantaina.

Paikalla kävi yhteensä 94 ihmistä nauttimassa luonnon antimista. Ohjelmassa oli kaksi ohjattua metsäseikkailua, joihin osallistui useampi perhe. Osa herkutteli myös tarjolla olleilla tikkupullilla, kahvilla ja lämpimällä mehulla. Kalmonkatiskan kota oli koko ajan aivan täynnä retkeilijöitä.

Paikalla sai myös kokeilla luuppailua ja ihastella ympärillämme olevaa, tavallisesti näkymätöntä mikroskooppista maailmaa.

Luontovihkot ja luupit

Tänään saimme kerholaisten kanssa askarrella jokaiselle omat luontovihkot, joihin voidaan kirjata kerhossa ja muinakin aikoina luonnossa tehtyjä havaintoja.

Otimme käyttöön myös iki-ihanat luupit, joille tehtiin nyörit. Luuppeja tullaan käyttämään kerhossa kaikenlaisiin tutkimuksiin. Kerholaiset saavat kerhon jälkeen nämä luonnonharrastusvälineet omakseen.

Kerho sieniretkellä

Juuson luontokerho lähtee sieneen

Sienestyskerrallamme tutustuimme aluksi erilaisiin sieniin Villen valmiiksi keräämien esimerkkisienten avulla.

Sienten kanssa on oltava hyvin tarkka, eikä mitään sellaista sientä saa poimia, jota ei varmasti tunnista. Tärkeitä tuntomerkkejä voi myös olla sienen jalassa, jopa maan pinnan alla. Tämän vuoksi sieniä täytyy aina tutkia ja poimia kokonaisina.

Sienten käsittelyn jälkeen kädet on pestävä huolellisesti. Sienikorin sisältö on hyvä tarkastaa joka kerta poimimisen jälkeen vielä yhdessä jonkun sienet hyvin tuntevan aikuisen kanssa. Sieniherkut ovat parhaimmillaan yhdessä laitettuina ja nautittuina.

Lampaankääpää ja suppilovahveroita sienikorissa

Monelle kerholaiselle tämä oli elämän ensimmäinen sieniretki. Onneksemme jokainen löysi koriinsa täytettä, vaikka varma suppilovahveropaikkamme olikin juuri muutamaa minuuttia aiemmin ehditty käydä noukkimassa tyhjäksi. Törmäsimme metsässä tyytyväiseen sienestäjään, jonka kori oli kukkurallaan herkullisia suppilovahveroita.

Botanian lähimetsästä löytyi mm. isohaperoita, karvarouskuja, lampaankääpää, suppilovahveroita ja pari kantarellia eli keltavahveroakin. Sienikorit tarkastettiin lopuksi huolellisesti yhdessä ohjaajien kanssa läpi.

Ohjaaja Ville tarkastaa kerholaisten sienikoreja

METSÄSSÄ KASVAA ERILAISIA SIENIÄ

Näimme metsässä erilaisia sieniä. Kuvia klikkaamalla pääset tutkimaan sieniä tarkemmin.

Isohapero

Opimme, että haperot ovat sieniä, jotka menevät helposti ihan murusiksi. Osa haperoista on hyviä ruokasieniä, kun ne valmistaa oikein. Haperojen lakki on alapuolelta täynnä viivamaisia helttoja.

Karvarousku, RYÖPÄTTÄVÄ

Rouskut erottaa siitä, että niiden sisältä tulee nestettä, kun sientä rikkoo. Osa rouskuista on hyviä ruokasieniä, mutta ne täytyy ensin ryöpätä, eli keittää. Rouskuillakin on heltat.

Herkkutatti

Tattien ryhmässä on hyviä ruokasieniä, mutta nekin on tarkoin tunnettava ennen poimimista ja valmistettava huolellisesti ennen syömistä. Tattien lakissa on alapuolella pieniä reikiä, joita kutsutaan pilleiksi. Tatit erottaakin muista sienistä helposti pillistön avulla.



VARO MYRKKYSIENIÄ

MYRKYLLINEN! Punakärpässieni

MYRKYLLINEN! Valkokärpässieni

Huomasimme, että kärpässienillä on jalassaan tuppi, vähän kuin sukka. Tuppi on usein piilossa maan pinnan alla. Jalassa on myös usein rengas, vähän kuin sormus. Osa kärpässienistä voi olla väriltään myös ruskeita tai harmaita. Kärpässienet ovat myrkyllisiä, eikä niihin kannata koskea.

MYRKYLLINEN! Suippumyrkkyseitikki

Metsässä tuli vastaan myös hyvin paljon erilaisia seitikkejä. Seitikit eivät kelpaa ravinnoksi, ja osa niistä on tappavan myrkyllisiä, kuten kuvassa oleva suippumyrkkyseitikkikin.

Hajoamiskapseli ja omat hajuvedet

Tänä keskiviikkona kerholaiset pääsivät aloittamaan maatumiskokeen ja jättämään "hajoamiskapselin" Botanian ulkopuutarhaan vuoden päästä aloittaville luontokerholaisille avattavaksi.

Maatumiskokeeseen valittiin haudattavaksi mm. luita, kivi, lampaanvillaa, banaani, metallikantinen lasipurkki (jossa sisällä 4 merkkaria), muovirasia, muovipussi ja vessapaperin rulla. Osa kerholaisista toi myös kotoa jotain haudattavaa (pupunheinää, banaaninkuoren, pilttipurkin ja omenoita).

Maatumiskokeen taulukko

Kerholaiset saivat elintarvikevaa'alla punnita haudattavien asioiden painon ja se kirjattiin ylös taulukkoon. Ehdimme myös pohtia hieman sitä, mitä haudatuille asioille mahtaa tapahtua vuoden aikana.

 

Maatumiskokeen jälkeen kokosimme luonnon tuoksuja filmipurkkeihin ja loimme omat luonnonhajuvetemme. Keräsimme filmipurkkeihin ympäriltämme löytyviä asioita. Lehtiä hiersimme hieman käsiemme välissä rikki, jotta aromit pääsevät paremmin esiin. Toteutimme tuoksut tällä kertaa ilman vettä. Nuuhkaisujen välissä nollasimme hajureseptorimme kahvinpuruja tuoksuttelemalla. Huomasimme, että kaikkien kerholaisten tuoksut olivat aivan erilaisia, vaikka tuoksuja kerättiin hyvin pieneltä alueelta. Luonnosta löytyi sekä hunajaisen ihania tuoksuja että inhottavan ällöjä hajuja.

Juuson luontokerhon syksyn aloitus

Juuson luontokerho Botanian kasvitieteellisellä puutarhalla aloitti syksynsä tänä keskiviikkona. Kerhossa tutustuttiin kerholaisiin ja ohjaajiin, leikittiin piilosta ulkopuutarhassa, kierreltiin kasvihuoneita, tervehdittiin Juusoa ja mietiskeltiin, mitä kerhossa haluttaisiin syksyllä tehdä. Kerholaisia on mukana tänä syksynä hurjat 17!

Syksyllä 2015 kerholaiset retkeilivät rannalla

Kerhon syksyn ohjelmaan mahtuu retkeilyä, ulkoleikkejä, kasvihuoneissa seikkailua, aistiharjoituksia, kasvien tutkimista, mikroskooppisten eliöiden ja rakenteiden luuppailua ja oikean mikroskoopin kokeilua, ravintoketjuleikkejä, avaruuteen ja tähtiin tutustumista ja retki yliopiston biologian laitokselle Naturalle. Toki myös Juuso-papukaijaa käydään säännöllisesti tervehtimässä.

Raatokätköjen kohtalo

Kolme viikkoa leirin jälkeen kävimme tarkastamassa kätköjen tilanteen.

1. kätkö

1. kätkö

Ensimmäisellä kätköllä koipi oli alkanut hajoamaan hyvin ja siihen oli muuttanut asukkaiksi erilaisia kärpäsiä, joiden lihavia valkeita toukkia koiven jäännösten kimpussa oli paljon. Myös muurahaiset olivat löytäneet kätkön ja hyödynsivät sen antimia.

2. kätkö

Toisella ja kolmannella kätköllä oli käynyt jokin koiven haistanut eläin nappaamassa koiven parempiin suihin. Kätkömme oli kaivettu esiin eikä koivista ollut jälkeäkään!

3. kätkö

Raatokuoriaisia emme koivista löytäneet. Turkkilot ovatkin enemmän metsäisempien elinympäristöjen asukkeja ja niiden tavoittaminen näin pienimuotoisella ja kaupunkiympäristössä toteutetulla kokeella olisikin ollut aikamoinen ihme.

Hajottajien kirjo on kuitenkin hyvin laaja: elämän kiertokulun ylläpitoon osallistuvat turkkiloiden lisäksi juuri esimerkiksi monenlaiset raatokärpäset sekä esimerkiksi lahottajasienet.

Hyvää kesää kaikille!

Botanian perhosleiri 2016 on nyt takana päin. Viikkoon mahtui runsaasti hauskoja hetkiä ja oppimisen kokemuksia (myös ohjaajille). Säiden puolesta kohdalle osui ehkä kesän huonoimmat päivät, mutta mitä luonnonperhosten bongaamisessa menetettiin, saatiin takaisin kasvitieteellisen puutarhan mainioissa mahdollisuuksissa. Pääsimme myös koekäyttämään pian julkaistavaa Botanian perhoskirjaa, joka toimii hauskana avauksena lasten perhosharrastukselle.

Kiitos kaikille kannustusta ja kiinnostusta osoittaneille sekä lapsille ja ohjaajille mainiosta viikosta. Tästä on hyvä jatkaa.

Hauskaa kesää ja menestystä perhosten bongailuun!

perhosen kehitys- lyhytelokuva

Saimme lasten kanssa aikaan lyhytelokuvan perhosen kehityksestä! Lapset saivat itse suunnitella pienissä ryhmissä arvotun perhosen vaiheen tarinan ja toteuttamisen kuvallisesti. Innokkaimmat saivat myös osallistua kuvaamiseen ja editoinnin seuraamiseen. Alla on tekemämme lyhytelokuva.

4. päivän tarinoita

Tänään satoi, mutta se ei meitä haitannut. Leikimme sisällä mm. mafiosoa ja kuvasimme iltapäivällä liiketyöpajasta inspiroituneena upean elokuvan perhosen elinkierrosta pienryhmissä. Ehdimme myös käydä vilkaisemassa raatokätköjämme ja etsiä Apsi-apinaa kasvihuoneiden lisäksi ulkopuutarhasta.

Rooliasusteiden etsimistä.

Munavaihe kuvattiin kiipeilypuun tuntumassa.

Perhosen kotelo valmistautumassa roikkumiskohtaukseen.

Perhosen koteloita kuvattiin myös kekseliäästi kiipeilypuussa.

3. päivän tarinoita

Märällä aistiretkellä lähimaastossa.

Tänään aloitimme päivän ulkoleikeillä ja sateen vuoksi lyhyeksi jääneellä aistiretkellä Botanian lähimaastossa. Kuuntelimme äänimaisemaa ja etsimme luonnosta erilaisia materiaaleja. Koleuden ja kosteuden vuoksi vietimme loppupäivän pitkälti tutustuen Botanialta löytyviin hyötykasveihin ja trooppisiin perhosiin. Sauvasirkkojakin löysimme kasvihuoneista. Herkullisen purilaislounaan nautimme tunnelmallisessa kodassa. Lounaan jälkeen leikimme ja teimme taidetta kokemuksistamme kasvihuoneissa.

Tutustuimme trooppisiin hyötykasveihin haistelemalla
ja maistelemalla niistä saatavia jalosteita.

Luppailua tropiikissa.