Planeettojen huovuttelua

Tällä kerhokerralla kerhossa huovutettiin omia planeettoja ja luotiin niihin myös eläinasukkaita piirtäen.

Valmiit planeetat kuivamassa.

Retki biologian laitokselle Naturalle

Lintukokoelmia tutkimassa.

Olemme Juuson luontokerholaisten kanssa tehneet joka syksy tai kevät perinteisesti retken Naturalle eli yliopiston biologian laitokselle tutkimaan Naturan monipuolista eliökokoelmaa.

Tälläkin kerralla kerholaiset pääsivät tutustumaan kokoelmiin, tutkimaan eliöiden rakenteita ja etsimään kokoelmista erilaisia eliöitä.

Lumilinnoja ja ravintoketjuleikkejä

Maassa on jo vähän lunta ja tänään sattui olemaan nuoskakeli! Kerholaiset pääsivät pyörittelemään suuren suuria lumipalloja ulkopuutarhaan! Pihalle syntyi lumimatoja, lumihevosia ja mahtavia lumilinnoja.

Ulkopuutarhaan syntyy ympäristötaidetta lumiveistosten muodossa.

Teemanamme oli tänään ravintoketjuleikit, joten lumella rakentelun ohessa leikimme ilmastonmuutos-leikkiä. Leikissä jokaiselle leikkijälle jaetaan pyykkipoika, johon on kirjoitettu jokin kasvi tai eläin. Leikissä on mukana piiloutuvia kasveja, kasveja etsiviä kasvinsyöjiä ja kasvinsyöjiä metsästäviä lihansyöjiä. Ensimmäisenä lähetetään matkaan kasvit, jotka piiloutuvat leikkialueelle ja juurtuvat paikoilleen, kun lähettäjä näin huutaa. Toisena liikkeelle lähtevät kasvinsyöjät, jotka etsivät kasveja ja löytäessään saavat napata kasvin pyykkipojan itselleen. Lihansyöjät lähtevät hetken päästä kasvinsyöjien perään.

Ravintoketjun huipulla on tässä leikissä ilmastonmuutos, joka vaikuttaa kaikkiin eliöihin ja voi täten ottaa kiinni kaikkia muita leikkijöitä. Leikkiin voidaan myös ottaa mukaan ihminen, joka voi toimia petona tai luonnonsuojelijana ja voittaa myös ilmastonmuutoksen!


MIKÄ IHMEEN RAVINTOKETJU?

Loppukerhon ajaksi menimme sisälle hörppäämään vettä ja pohtimaan, mitä sana ravintoketju oikein tarkoittaa. Apuna käytimme ravintoketjukortteja. Kerholaiset saivat keksiä omia esimerkkejään, jonka jälkeen lähdimme luontovihkojemme kanssa kasvihuoneeseen keksimään omia ravintoketjuja esimerkiksi kasvihuoneissa elelevistä eliöistä.

Ravintoketju kuvaa siis sitä, kuka joutuu kenenkin suuhun. Ketjuun voi kuulua kasveja, kasvinsyöjiä ja petoja.

Kuvassa olevat nuolet kuvaavat sitä suuntaa, mihin ravintoaineet ja energia kulkevat. Kettu saa vatsansa täyteen ja energiaa, kun se syö jäniksen. Toisin sanoen jäniksessä oleva aine ja energia siirtyy kettuun.

Suurin osa energiasta kuitenkin katoaa matkalla ravintoketjun huipulle. Energiaa kuluu eläinten elämään, liikkumiseen ja lämpimänä pysymiseen. Tämän vuoksi luonnossa on eniten kasveja, toisiksi eniten kasvinsyöjiä ja kaikkein vähiten petoja.

Mitä tapahtuisi, jos ilmastonmuutos-leikissä olisi eniten petoja ja vain vähän kasveja?



Kun tarkemmin ajattelee, ravintoketjut menevät osittain päällekäin, sillä joillakin eläimillä voi olla samoja ravintokasveja ja ravintoeläimiä. Esimerkiksi jänis kelpaa ketun lisäksi ravinnoksi myös maakotkalle ja joillekin ihmisille. Näin erilaiset ravintoketjut liittyvät yhteen ja muodostavat suurempia ravintoverkkoja.

Mistä ihmeestä ravintoketjun alussa olevat kasvit sitten saavat energiaa? Mitä kasvit syövät?

Kasvit tarvitsevat tietenkin vettä ja maassa olevia ravinteita, mutta energiaa ne saavat auringonvalosta. Eiväthän kasvit pimeässä kasvakaan.

Kaikki elämä maapallolla perustuukin auringon energiaan, jota kasvit muuttavat eläimille sopivaksi energiaksi.

Mutta mitä tapahtuu ravintoketjun lopussa oleville pedoille?

Ravintoverkkomme tarvitsee vielä yhden lenkin lisää, sillä kaikki eliöt kuolevat joskus. Hajottajat, kuten erilaiset sienet, pieneliöt ja jotkin selkärangattomat, hajottavat kuolleet eliöt ja näin ravinteita pääsee vapautumaan maahan. Kasvit käyttävät näitä ravinteita kasvuun.

Luonto onkin suuri kiertokulku, jossa kaikella on merkityksensä. Emme tunne kaikkia kasvien ja eläinten välisiä suhteita, mutta voimme päätellä, että kaikki eliöt ovat tärkeitä kiertokulun osasia.

Joillakin eläimillä voi olla suurempi vaikutus kiertokulkuun kuin toisilla eläimillä. Tuleeko sinulle mieleen esimerkkejä?

Entä miten ihminen on vaikuttanut luonnon kiertokulkuun?

Mikromaailmaan tutustumista

Ohjaajat Ville ja Riina kertomassa kerholaisille, miten mikroskooppi toimii.

Kerho on kahdella kerralla tutustunut mikroskooppiseen maailmaan ympärillämme mm. luuppailemalla kasvihuoneissa ja tutkailemalla erilaisia näytteitä valomikroskoopilla.

Maailmassa on paljon sellaista, mitä emme paljaalla silmällä näe, vaan tarvitsemme suurentavia apuvälineitä, kuten suurennuslaseja, luuppeja tai mikroskooppeja pienen pienten eliöiden tai niiden tarkemman rakenteen näkemiseen.

Erilaisia valmiita preparaatteja, joista voi tutkia pienen pieniä rakenteita.

Asiat, joita näemme päivittäin, esimerkiksi puunrungot ja kivet, näyttävät vaikkapa luupin avulla tarkasteltuna aivan erilaisilta. Niistä avautuu aivan uusi maailma, kun niitä katsoo tarpeeksi läheltä.

Kerholaisten mielestä etenkin kärpäsen pää näytti upealta 10-kertaisesti suurennettuna!

Preparaatin tarkastelua mikroskoopilla.

Miksi on tärkeää, että huomaamme myös pienen pienet eliöt ympäristössämme?

Usein nämä pieneliöt ovat hyvin tärkeitä elämän kiertokululle, vaikka me emme niitä näekään. Esimerkiksi maassa mullan seassa asustelee paljon pienen pieniä eliöitä, jotka hajottavat kuolleita eliöitä ja palauttavat niissä olevia ravinteita luonnon kiertoon.

Oikeastaan suurin osa maailman eliöistä on paljaalla silmällä näkymättömissä, joten niillä on hurjan suuri merkitys, vaikka emme niitä näekään!