Päiväni eläimenä

Eläimen päivä -sarjakuvien kuvitusta

Tällä kerralla kerholaiset pääsivät pohtimaan millaista olisi olla eläin. Miten eläin päivänsä kuluttaa? Mitä se tekee? Kerholaiset kokeilivat leikkien erilaisina eläiminä olemista. Lopuksi kerhossa tehtiin upeita sarjakuvia omiin pohdintoihin liittyen.


ELÄIMIÄ ON ERI KOKOISIA JA ERI NÄKÖISIÄ

Eläimet voivat olla hyvin pieniä tai hyvin suuria, mikä vaikuttaa niiden elämään ja kokemuksiin paljon.

Joillakin eläimillä ei ole lainkaan käsiä, kuten käärmeillä ja joillakin eläimillä voi olla vaikka kuinka monta jalkaa, kuten hämähäkeillä.

IHMISELLÄ JA ELÄIMILLÄ ON ERILAISIA AISTEJA

Aistien avulla saamme tietoa siitä, mitä ympärillämme tapahtuu.

Aistit perustuvat siihen, millaisia aistielimiä (esim. silmät ja korvat) meillä on käytössämme.

Ihmisellä on erilaisia aisteja:
- näköaisti
- kuuloaisti
- tuntoaisti
- hajuaisti
- makuaisti
- tasapainoaisti
- sisätuntemusaisti (esimerkiksi nälän tunne)

Osalla eläimistä on samankaltaisia aisteja kuin ihmisilläkin. Eläinten aistit voivat toimia hieman eri tavoin kuin ihmisellä: esimerkiksi lepakot kuulevat paljon korkeampia ääniä kuin ihminen ja koiran hajuaisti on niin hyvä, että sitä käytetään apuna monenlaisissa tehtävissä.

Eläimillä on myös erilaisia silmiä, joten ne näkevät hieman eri tavoin: joillakin silmillä näkee värejä, toisilla näkee paremmin pimeässä ja toiset erottavat yksityiskohtien sijaan hyvin tarkkaan ympäristössä tapahtuvaa liikettä. Joillakin eläimillä ei ole ollenkaan silmiä, vaan ne käyttävät muita aisteja maailman ja ympäristönsä hahmottamiseen.

Eläimillä voi olla muitakin aisteja:
- sähköaisti (hait)
- magneettiaisti (linnut)
- kaikuluotaus (lepakot)
- kylkiviiva-aisti (kalat)
- infrapuna-aisti (kalkkarokäärme)

Näillä erilaisilla aisteilla eläimet näkevät ja kokevat maailman hyvin erilaisena kuin me ihmiset. Koska meillä ei ole samoja aisteja, meidän voi olla vaikeaa ymmärtää niitä.

Lämpökamerakuva hiirestä ja käärmeestä.

Esimerkiksi kalkkarokäärmeellä on infrapuna-aistielin, jolla se aistii lämpösäteilyä ympäristöstään. Näin käärme voi metsästää vaikka pilkkopimeässä, sillä se erottaa saaliseläimen lämpöjäljen kylmästä ympäristöstä.

Lepakko suunnistaa äänen avulla.

Lepakot käyttävät kaikuluotausta suunnistamiseen. Kaikuluotaus toimii vähän tutkan tavoin. Lepakot tuottavat hyvin korkeita ultraääniä, jota ihmiskorva ei kuule. Nämä ultraäänet kimpoavat ympäristössä olevista esteistä tai vaikkapa saalishyönteisistä takaisin lepakon herkkiin korviin ja näin se tietää, mihin suunnata liikkeensä.

Sademetsäseikkailulla

Tällä kerralla kerholaiset pääsivät tutustumaan sademetsiin. Sademetsissä sataa paljon ja niissä asuu hyvin paljon erilaisia eläimiä ja kasveja. Sademetsistä löydetään jatkuvasti uusia lajeja. Joistakin kasveja voidaan tehdä lääkkeitä. Sademetsiä sanotaan maailman keuhkoiksi, sillä sademetsien puut hengittävät paljon hiilidioksidia ja muuttavat sen hapeksi, jota taas me hengitämme.

OUTOJA ÄÄNIÄ SADEMETSÄSSÄ! MITÄ METSÄSSÄ TAPAHTUU?

Kerholaiset pääsivät ratkomaan Juuso-papukaijan kasvihuoneissa kuulemia outoja ääniä. Kerholaiset löysivät kasvihuoneista paljon erilaisia outojen äänien lähteitä: moottorisahoja, kaivinkoneita, raivauskoneita... Yhdessä Juuson kanssa pohdittiin, mistä nämä äänet oikein johtuivat.

Sahausäänet liittyivät esimerkiksi puiden kaatamiseen paperiksi ja huonekaluiksi. Metsää raivattiin teiden tieltä ja muokattiin pelloiksi, joilla voidaan kasvattaa kasveja ravinto- ja polttoainekäyttöön.

Kasvihuoneista löytyneitä vihjeitä.

MITÄ HAITTAA METSÄN KATOAMISESTA ON?

Juusoa metsän katoaminen ja väheneminen huolestuttaa, koska hänen ystäviltään, metsässä asuvilta muilta eläimiltä ja kasveilta, tuhoutuu tämän vuoksi paljon koteja. Osalla hänen ystävistään ei ole mitään muuta paikkaa mihin mennä, joten jos heidän kotinsa katoaa, hekin kuolevat.

Eläinten kotien katoamisen lisäksi metsän tuhoutumisella on muitakin surullisia vaikutuksia.

Jos puut vähenevät, eivät ne enää hengitä yhtä paljon hiilidioksidia ja sitä jää enemmän ilmaan. Jos hiilidioksidia on ilmassa paljon, auringosta tulevat lämmittävät säteet jäävät vangiksi maapallon ilmakehään ja koko maapallo lämpenee. Tätä kutsutaan ilmastonmuutokseksi.

Samaanin lahjoittamia vaahtokarkkeja paistelemassa.

MITÄ ME VOIMME TEHDÄ AUTTAAKSEMME SADEMETSIÄ?

Juuso lähetti meidät nuotiolla asuvan sademetsän samaanin luokse kysymään neuvoa. Samaani antoi kerholaisille tehtäviä ratkottaviksi ja palkinnoksi saimme nauttia herkullisia vaahtokarkkeja, joita paistoimme samaanin nuotion loimussa. Osalle kerholaisista tämä oli ensimmäinen kerta vaahtokarkkien paistossa!

Kerholaiset pohtivat, että esimerkiksi palmuöljy on haitallista sademetsille, sillä sademetsää raivataan pois samalla alueella kasvatettavien palmujen tieltä. Osan kotona palmuöljyä ei tämän vuoksi ollenkaan käytetä. Palmuöljyä on useissa kaupassa myytävissä ruoissa, esimerkiksi joissakin sipseissä, herkuissa ja valmisruoissa.

Esimerkiksi palmuöljyn käyttöä vähentämällä ja välttämällä voimme onnistua säästämään metsää, joka on meille kaikille elintärkeä. Jokaisessa kaupassa myytävässä tuotteessa on lista siitä, mitä aineita tuotteeseen on käytetty. Jos tässä tuoteselosteessa lukee palmuöljy, sitä ei kannata ostaa. Tuoteselosteessa voi lukea myös esim. kasviöljy, mikä usein tarkoittaa palmuöljyä.

Muita tapoja auttaa metsiä:
- vähennä lihan käyttöä ja varmista ruokasi alkuperä, sillä sademetsäalueita hävitetään paljon, jotta sen tilalla voidaan kasvattaa ravintoa lihakarjalle
- varmista huonekaluja ostaessasi, että niiden materiaali ei ole sademetsässä kasvavaa puuta
- varmista paperia ostaessasi, että se on kestävästi tuotettua

SaKan 40-vuotisjuhlan viettoa Kalmonkatiskalla Kuhasalossa

Jalkauduimme Kuhasaloon Kalmonkatiskalle kauniina syyslauantaina.

Paikalla kävi yhteensä 94 ihmistä nauttimassa luonnon antimista. Ohjelmassa oli kaksi ohjattua metsäseikkailua, joihin osallistui useampi perhe. Osa herkutteli myös tarjolla olleilla tikkupullilla, kahvilla ja lämpimällä mehulla. Kalmonkatiskan kota oli koko ajan aivan täynnä retkeilijöitä.

Paikalla sai myös kokeilla luuppailua ja ihastella ympärillämme olevaa, tavallisesti näkymätöntä mikroskooppista maailmaa.